Myynnissä hääpuku, laukku, kengät, hiuskoru ja bolero

Myyn hääpuvun, laukun, kengät, hiuskorun ja boleron.

Hääpuku on suomalainen Sis Idmanin Korinna nyörityksellä. Koko 36. Pukua on lyhennetty minulle (165 cm) ja kengilleni sopivaksi, sekä siihen on lisätty nappi ja lenkki laahuksen ylösnostamista varten. Mukaan myös kaksivanteinen alushame koko s. 800 € /tarjoa.


Valkoiset satiinikengät koko 37-38 20 €.

 

  

Valkoinen satiinilaukku 20 €. MYYTY

Hiuskoru 25 €. MYYTY

Valkoinen tekoturkisbolero, 3/4 hihat. Tätä käytin vain matkalla kirkkoon, ovh 75 €, myynnissä 30 €. MYYTY

Kiitos

Kiitoskorttimmekin ovat matkanneet vieraillemme jo pari viikkoa sitten. Olin hieman pettynyt vaihtoehtoihin, joita netissä oli tarjolla, mutta lopulta löysin ihan hyvän vaihtoehdon. Kuvan laatu ei tosin ollut ihan sitä mitä odotin: kaikki muut tilaamani kuvat ovat moitteettomia, samoin kollaasi jonka tilasin. Kiitoskortin kuva on kuitenkin mielestäni kovin epätarkka. No, kyllä se kauempaa katsottuna ihan hyvältä näyttää. :) Kiitoskorttien mukana vieraille lähti kirkon edessä otettu yhteiskuva niille, jotka olivat paikalla. Niille, jotka eivät päässeet paikalle, mutta muistivat meitä, laitoimme pelkät kiitoskortit. Tässäpä vielä kuva kortistamme.

Tämä blogi taitaa nyt jatkaa hiljaiseloa, mutta juttu jatkuu odotus- ja mahdollisesti vauvablogin puolella täällä. 

Hääyö ja ensimmäinen päivä avioparina

Tää olikin jäänyt jostain syystä tuonne luonnoksiin, mutta julkaistaanpas se nyt. :)

Hääyömme vietimme Sokos Hotelli Paviljongissa. Olimme varanneet Solo Supreme huoneen, jota yhteyshenkilömme hotellilta kuvaili näin: "35m2 kokoinen saunallinen huone Kingsize-vuoteella. Alkoholittomat juomat kuuluvat huoneen hintaan, samoten kylpytakki ja tohvelit ja Cupsolo-kahvinkeittimen käyttö." Lisäksi otimme hemmottelupaketin, johon kuului kuohuviini ja suklaata huoneeseen sekä seuraavana päivänä kaksi yhden hinnalla hotellin alakerrassa sijaitsevasta Ravintola Trattoriasta.

Kun saavuimme yöllä hotellille, meidät otettiin iloisesti vastaan ja toivotettiin onnea. Saimme huoneemme avaimet ja pääsimme ihastelemaan huonettamme. Huone oli aivan ihana, kuohuviini ja suklaa odottivat pöydällä ja näköala ikkunasta oli upea (pimeällä), kaupungin valot heijastuivat upeasti Jyväsjärven pinnasta. 

Alunperin ajattelin säästää kampauksen purkamatta seuraavaksi päiväksi, mutta nukkuminen sen kanssa osoittautui hankalaksi, joten päätin purkaa sen. Pinnejä olikin sitten ihan kiitettävästi ja samalla hiuksistani löytyi ainekset ainakin yhteen riisipuuroon. :D

Seuraavana aamuna heräsimme suhteellisen aikaisin ja annoimme toisillemme huomenlahjat. Minä sain korvakorut ja sulholle annoin rannelaatan, johon toiselle puolelle oli kaiverrettu hääpäivämme ja toiselle nimemme. Suuntasimme aamupalalle, joka oli todella monipuolinen ja maukas, aivan ihana! Aamupalan jälkeen kävimme vielä huuoneemme saunassa rentoutumassa. Samalla huomasimme, että Paviljongissa oli meneillään vauvamessut, joten päätimme pyörähtää siellä. Messut olivat kyllä pienoinen pettymys, eikä me siellä kauaa aikaa kulutettukaan.

Lopulta palkkasimme kimpsut ja kampsut ja kirjauduimme ulos hotellista. Tässä vaiheessa meille selvisi, että olimmekin viettäneet hääyömme noin 300 € kalliimmassa ja kaksi kertaa isommassa huoneessa kuin luulimme, hotellin sviitissä. Hotellihenkilökunta oli häidemme kunniaksi vaihtaneet huoneen, ja saimme tämän siis tuon perus huoneen hinnalla. Vähän me ihmeteltiinkin, että onpa hieno huone eikä edes kallis. :D Mukavasti tehty hotellilta, joka saakin pelkkää kiitosta vierailumme ajalta. :)

Seuraavaksi lähdimme ajamaan takaisin juhlapaikallemme. Siellä olikin jo paikat aika hyvällä mallilla, bestmanit olivat yöllä taksia odotellessaan siivonneet kaikki pöydät ja aamulla minun ja Jonin vanhemmat olivat jo ehtineet tehdä melkein kaiken muun. Auto tuli täyteen tavaraa ja kun avaimet oli pakattu, lähdettiin tavaroita kuskaamana kotiin.

Oltiin molemmat tosi väsyneitä, mutta lähdettiin vielä Trattoriaan syömään. Paikka tai ainakin ruoka jota me molemmat otimme, osoittautui todelliseksi pettymykseksi. Onneksi ei tarvinnut maksaa kuin toisesta annoksesta. Mutta tuskinpa ihan heti mennään uudestaan...

Vielä piti hakea koirat vanhempieni luota hoidosta, ennen kuin pääsimme kotiin huokaisemaan. Onneksi ei tarvinnut mennä maanantaina töihin, sen verran väsymys painoi vielä silloinkin!

Hääjuhla osa 4

Morsiuskimppu ja sukkanauha heitettiin ulkona.

Sulho piti morsmaikusta kiinni, etten vain tipahda :)

Kimpun sai veljeni avovaimo, joten uudet häät tiedossa..? ;)

Sulhon metsästäessä sukkanauhaa, jäi se kiinni mun kenkään... :D Hienosti se sieltä sitten kuitenkin irtosi. Miehet oli liian kaukana eikä sukkanauha lentänyt lähellekään heitä, mutta nopeajalkainen sulhasen 7-vuotias serkku nappasi nauhan maasta. Koska hän ei ymmärtänyt, mitä sillä tehdään, heitti hän sen eteenpäin, jonka jälkeen nauhan nappasi yhden kaasoni avopuoliso. Häitä on siis luvassa! :)

Onnellinen voittaja!

Kun heitot oli heitetty, oli kaikki suunniteltu ohjelma pidetty ja ilta jatkui vapaasti hengaten. Vanhempi väki poistui viimeistään tässä vaiheessa, ja myös lapset oli jo passitettu kotiin. Miehillä oli pihalla salapiiri, jossa haukuttiin sulhasta..?! Hauskaa siellä ilmeisesti oli. :D Sulho innostui vielä bestmaninsa kanssa lauleskelemaan ja morsian kaasoinensa tanssimaan. Kun ilta eteni, huomasin muutaman kerran ajattelevani kaiholla sitä, että kun me kohta lähdemme, en enää ikinä saa pukeutua ihanaan hääpukuuni. Me taisimme olla juhlapaikalla puolille öin, jonka jälkeen suuntasimme väsyneinä mutta onnellisina kohti hotelliamme Jyväskylässä.

Hääjuhla osa 3

Ohjelma jatkui kakunleikkauksella ja herkuttelulla. Yritin vielä viime tipassa huijata sulhasta, että meillä ei sitten polkaista. Sulhanen puolestaan vetkutti leikkausta ja antoi kakkulapion upota kakkuun todella hitaasti, taktiikkanaan nykäistä loppu nopeasti ja yllättää mut polkaisemalla ensin. Toisin kuitenkin kävi!

Tasapeli!

Kakun jälkeen olikin hyvä lähteä tanssahtelemaan, vuorossa siis häävalssi. Alunperin meille piti tulla vain häätanssi, koska valssi ei tuntunut yhtään meidän näköiseltä. Tanssi oli tarkoitus tanssia Johanna Kurkelan Ainutlaatuisen tahtiin. Tanssia harrastava äitini kuitenkin ehdotti esimerkiksi hidasta valssia, jonka pystyi sovittamaan mitä erilaisempiin biiseihin. Löysimme meille sopivan biisin ja opettelimme siihen valssin. Ja se rupesikin heti tuntumaan meille juuri sopivalta! Itse häävalssi hääpäivänämme meni paremmin kuin kertaakaan harjoituksissa. :) Ja biisimme oli Stratovariuksen Forever (ei kuunnella sanoja liian tarkkaan... ;) )

Kävihän siellä tanssilattialla sitten muitakin. :)

Hääjuhla osa 2

Ruokailun ja yleisen hengailun jälkeen vuorossa oli puheita. Isäni piti ensimmäisen puheen, joka sai paljon kehuja muilta vierailta. Myös sulhasen isä puhui, samoin kaikki bestmanit. Itse puhuin pikaisesti lähinnä vain kiittääkseni henkilöitä, jotka olivat mukana häidemme järjestelyissä. Sulhanen puhui viimeisenä, hänkin kiittääkseen ikimuistoisesta päivästä kaikkia läsnäolleita.

Sulhasen puhe

Puheiden jälkeen oli taas vapaata seurustelua siihen saakka, kunnes minut ryöstettiin! Olin ohjeistanut kaasoja, että morsiamen ryöstö saa olla (ei pakollinen), mutta esim. sulhasta tai anoppeja ei saa ryöstää, koska en itse halunnut olla sen enempää parrasvaloissa kuin mitä morsiamena jo olin. En osannut odottaa ryöstöä, ei sitä jotenkin kaiken keskellä ajatellut, kunnes Jonin serkkutyttö tuli kysymään, pitäisikö huolestua kun pihalla on miehiä roskapussit päässään soittamassa kitaraa..? Ja sittenhän minua jo vietiinkin!

Morsianta viedään

 Saadakseen morsiamensa takaisin, Jonin piti esittää laulu, jonka hän polttareissaan minulle sanoitti ja esitti parvekkeemme alla. Laulun sanat olivat tietenkin kulkeneet mukana koko polttarireissun aina uskollisessa ankkarepussa. Laulu sujui sen verran hyvin, että rosvot palauttivat morsiamen rakkaalleen.

Laulantaa

Jei!

Kun morsian oli palautettu, pääsi sulhanen taas ääneen. Kaasot olivat toteuttaneet toisen toivomani leikin, mustalaisen päiväkirjan kirjoittamalla tarinan meidän hääpäivästämme ja keränneet siihen adjektiiveja vierailta aiemmin juhlan aikana. Tarina oli hauska ja koko juhlaväki sai pidellä vatsojaan tarinan edetessä.

Taas oli aika vapaan seurustelun ja samalla me kävimme ottamassa juhlapaikan pihassa muutaman ryhmäkuvan perheidemme, kaasojen ja bestmanien kanssa.

Morsiamen perhe

Sulhasen perhe

Kaasot

Bestmanit

Hääjuhla osa 1

Kun me olimme ottamassa valokuvia, lipui muu hääväki juhlapaikallemme Moksin seuraintalolle. Siellä kaasot leikittivät ensin porukkaa pihalla, mutta ilman ollessa melko kylmä, siirtyivät vieraat lopulta sisätiloihin odottelemaan. Meillähän ei ollut valmista istumajärjestystä kuin lähimmille, joten muut etsivät eteisestä omannimisensä kiven ja valitsivat sen jälkeen paikkansa.

Minä soittelin matkalta yhdelle kaasoistani tiedustellakseni tilannetta, ja samalla kuulin että kaikki alkoholittomat tervetulojuomat oli edellisenä iltana laitettu pakkaseen, ja ne olivat jäätyneet. :D Itse nappasin siis autosta mukaan alkoholittoman kuoharini, muut alkoholittomat vieraat saivat tyytyä mehuun. :)

Vieraat olivat tulleet ulos ottamaan meitä vastaan, jonka jälkeen siirryimme onnittelujonoon sisälle. Heti meidän ja vanhempiemme jälkeen vieraat saivat käsiinsä tervetulomaljat ja siirtyivät omille paikoilleen. Sulhanen piti pienen tervetuliaispuheen, jonka jälkeen oli vielä noin puoli tuntia ruokailuun. Tähänä väliin keksimme aika lennosta pientä ohjelmaa, ja aika kuluikin mm. bestmanin esitellessä hieman molempien sukua ja Jonin kertoessa ja näyttäessä, mitä kaikkea hänen polttareissaan mukana olleeseen ankkareppuun olikaan tarttunut matkaan.

Onnittelut

Tervetulomaljat

Joni ja ankkareppu

Seuraavaksi siirryimmekin koko porukalla kohti ruokapöytää. Ja oli muuten hyvää ruokaa, minua jäi harmittamaan ainoastaan se, etten jaksanut syödä enempää ja hakea lisää!

Nam nam!