Ruokailun ja yleisen hengailun jälkeen vuorossa oli puheita. Isäni piti ensimmäisen puheen, joka sai paljon kehuja muilta vierailta. Myös sulhasen isä puhui, samoin kaikki bestmanit. Itse puhuin pikaisesti lähinnä vain kiittääkseni henkilöitä, jotka olivat mukana häidemme järjestelyissä. Sulhanen puhui viimeisenä, hänkin kiittääkseen ikimuistoisesta päivästä kaikkia läsnäolleita.
 |
| Sulhasen puhe |
Puheiden jälkeen oli taas vapaata seurustelua siihen saakka, kunnes minut ryöstettiin! Olin ohjeistanut kaasoja, että morsiamen ryöstö saa olla (ei pakollinen), mutta esim. sulhasta tai anoppeja ei saa ryöstää, koska en itse halunnut olla sen enempää parrasvaloissa kuin mitä morsiamena jo olin. En osannut odottaa ryöstöä, ei sitä jotenkin kaiken keskellä ajatellut, kunnes Jonin serkkutyttö tuli kysymään, pitäisikö huolestua kun pihalla on miehiä roskapussit päässään soittamassa kitaraa..? Ja sittenhän minua jo vietiinkin!
 |
| Morsianta viedään |
Saadakseen morsiamensa takaisin, Jonin piti esittää laulu, jonka hän polttareissaan minulle sanoitti ja esitti parvekkeemme alla. Laulun sanat olivat tietenkin kulkeneet mukana koko polttarireissun aina uskollisessa ankkarepussa. Laulu sujui sen verran hyvin, että rosvot palauttivat morsiamen rakkaalleen.
 |
| Laulantaa |
 |
| Jei! |
Kun morsian oli palautettu, pääsi sulhanen taas ääneen. Kaasot olivat toteuttaneet toisen toivomani leikin, mustalaisen päiväkirjan kirjoittamalla tarinan meidän hääpäivästämme ja keränneet siihen adjektiiveja vierailta aiemmin juhlan aikana. Tarina oli hauska ja koko juhlaväki sai pidellä vatsojaan tarinan edetessä.
Taas oli aika vapaan seurustelun ja samalla me kävimme ottamassa juhlapaikan pihassa muutaman ryhmäkuvan perheidemme, kaasojen ja bestmanien kanssa.
 |
| Morsiamen perhe |
 |
| Sulhasen perhe |
 |
| Kaasot |
 |
| Bestmanit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti