Noin puolitoista kuukautta sitten eräänä tiistaina kävi niin hassusti, että kun tulin töistä kotiin, oli rakas avopuolisoni siivonnut kotimme ja odotti minua oven takana. En saanut edes kenkiä jalastani kun hän jo puheli, kuinka olen hänelle tärkeä ja kuinka hän haluaa jakaa elämänsä kanssani. Seuraavassa hetkessä hän olikin jo polvillaan pikkuruisessa eteisessämme kenkäkasan keskellä, ja pyysi minua vaimokseen. Tai ihan varma en ole mitä hän pyysi, ehkä vain kauppaan kanssaan, koska en oikeastaan muista koko tilannetta kovin tarkasti. Joka tapauksessa nyt sormissamme kimaltelee sormukset ja häitä suunnitellaan ensi kesälle.
Ideoita juhliin pulppuaa pääni sisällä, mutta tuntuu että ne myös häviävät sinne, joten ajattelin kirjoitella ajatuksiani matkan varrelta tänne. Jospa ne näin pysyisivät edes vähän paremmin kasassa. :) Ja muiden ensi kesän morsianten blogeja lueskeltuani olen itse vähän paniikissa, koska tuntuu että muilla on järjestelyt jo pitkälläkin, kun itselläni ne on lähinnä pääni sisällä, joten muutkin "myöhäiset" morsiot, vertaistuki on tervetullutta! :)
Voi kuinka suloista! :)
VastaaPoistaEn tiedä miten eksyin tänne, mutta aivan ihana kosinta! :)
VastaaPoistaMä olin varmaan luonut sulhaselle kovat paineet siitä, että haluan ehdottomasti yllättyä enkä arvata kosintaa etukäteen. Ja niin todellakin yllätyin, en osannut yhtään odottaa sitä, vaikka siitä olikin paljon puhuttu. Eli onnistunut kosinta oli. :)
Poista