Meidän vihkiminen tapahtui Korpilahden kirkossa 4.5 klo 13 alkaen. Minä saavuin paikalle vain hieman ennen yhtä, ja hiippailin kirkon takaosaan vähin äänin, jotteivat kirkossa sisällä odottavat vieraat huomaisi minua. Isäni odottelikin jo minua morsiuskimppu mukanaan, ja tässä vaiheessa minuakin rupesi jännittämään. Kohta kirkon kellot alkoivatkin soida ja nurkan takaa kuulin, kuinka pappimme toivotti vieraat tervetulleiksi meidän häihin. Minua rupesi jo itkettämään ja jouduin vielä ryntäämään laukulleni hakemaan nenäliinan kaiken varalle mukaani. Kuvat Topi Pakarinen http://voetto.kuvat.fi/, kuvia ei saa käyttää ilman lupaa.
Korpilahden kirkko
Veljeni alkoi soittamaan sisääntulomarssiamme, joka oli siis tämä Michael Nymanin The heart asks pleasure first:
Lähdimme isäni kanssa kävelemään kirkon käytävää pitkin. Minua itketti ja nauratti ja itketti, enkä tiennyt mihin katsoa. Askeleeni kiihtyivät, mutta onneksi isäni oli mukana rauhoittamassa minua. Löysin katseellani alttarilla odottavan rakkaan sulhaseni, ja loppumatkan katsoin vain häntä ja keskityin hänen luokseen pääsemiseen. Sulho lähti kävelemään meitä vastaan ja loppumatkan hän jo harppoikin. Vaihto isältä miehelle meni hyvin, ilman sen kummempia ajattelematta. Yksi kaasoistani tuli hakemaan morsiuskimppuni alttarin edessä olevien rappujen alta, ja me nousimme alttarille. Katseeni harhaili taas siellä täällä, mutta kun tavoitin papin katseen, hän tervehti minua rauhoittavasti. Joni puristi kättäni, ja aloin pikkuhiljaa rauhoittua. Sisääntulomarssimme kuunneltiin loppuun alttarilla odottaen, jonka jälkeen vihkitoimitus alkoi.
Kohta alkaa
Nyt jännittää!
<3
Vaihto
Perillä :) Enkä kompastunut rapuissa!
Joni oli poikien kanssa löynyt vetoa. Olisi saanut 100 €, jos olisi venyttänyt tahtomisen sanomista minuutilla. Mutta eipä onnistunut. :D Itse en edes tajunnut, että se venytti, mutta kyllä sen kuulemma huomasi. Tulihan se "tahdon" sieltä kuitenkin varsin jämäkästi, omani taisi olla hieman heiveröisempi.
Tahdoimme :)
Lopulta pappi lähetti meidät matkaan ja ulosmenomarssinamme meillä oli Toivo Kuulan häämarssi
Tuore aviopari
Valitettavasti emme kumpikaan muista musiikeista muuta kuin alut, liikkeellelähdön jälkeen on kuin kuuloaisti olisi hävinnyt. Mutta hyvältä ne varmasti kuulosti! :) Käveltyämme kirkon eteiseen kurvasimme itse piiloon odottelemaan, että vieraat ehtivät ulos ottamaan meitä vastaan. Heidät ohjattiin vielä kirkon toiselle ovelle odottamaan meitä riisit kourissaan ja lapsilla saippuakuplat. Pappi kävi tässä välissä vielä onnittelemassa meitä, jonka jälkeen me siirryimme ulko-ovelle. Astuessamme ulos kirkosta, saimme runsaan riisisateen niskaamme ja kuuluvat onnentoivotukset. Tässä vaiheessa totesin, ettei riisi ehkä ollut niin hyvä vaihtoehto: riisi oikeasti sattui ja sitä meni pukuni sisään ja hiuksiin ja joka paikkaan. Ompahan nyt kuitenkin koettu sekin!
Riisisade
Otimme kirkon edustalla yhteiskuvan kaikista vieraistamme ja muutaman kuvan meistäkin. Tämän jälkeen me sullouduimme hääautoomme, jonka bestmanit olivat koristelleet ja josta löytyi kuohuviinin lisäksi yllätykseksemme viinirypäleitä, vaahtokarkkeja ja muita karkkeja. Me suuntasimme Korpilahden vanhalle myllylle ottamaan valokuvia häävieraiden lähtiessä valumaan kohti juhlapaikkaamme Moksin seuraintaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti