Kynnet

Kävin eilen hankkimassa uudet kynnet testiin häitä varten Hemmottelupuoti Orkideassa. :) Kynsiin on siis tehty vain geelilakkaus, eli kynnet ovat täysin omani, säälittävän lyhyet mutta näyttävät kyllä yllättävän pitkiltä. Rakennekynsiä en siis ottanut tällä kertaa, vaan testasin tällaista hieman luonnollisempaa vaihtoehtoa. Jos noista kuvista nyt saa mitään selvää, niin kynsiin on tehty ranskalainen lakkaus ja valkoisen kärjen alareuna on rajattu tuollaisella hopeisella kimallelakalla.
Lisäksi nimetöntä koristaa yksi timantti. :)

Vaihtoehtoja oli paljon, joten oli vaikea valita jotain tiettyä tapaa tai koristetta jonka halusin. Mutta onneksi mulla on tässä aikaa testailla eri vaihtoehtoja! Jos vaan jaksan käydä huollattamassa kynsiä... Olen kuitenkin tyytyväinen tähän nykyiseen tyyliinkin, varsinkin kun kynnet tuosta hieman kasvaa. Uskoisin, että nuo yksinkertaiset mutta silti siistit ja kauniit kynnet sopivat hyvin hääpukuuni. :)

Nimi: oma vai miehen...

Olen viime aikoina pohdiskellut nimi asioita. Lähinnä siis sitä, otanko miehen sukunimen vai pidänkö omani. Aiemmin pidin oikeastaan itsestäänselvänä, että kun menen naimisiin, otan mieheni sukunimen. Nyt en ole enää niin varma ja se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä, että mies antoi siihen mahdollisuuden.

Olen perustellut nimen vaihtamista sillä, että haluan olla samanniminen kuin lapseni. Ajattelin siis, että lapset saavat isän sukunimen. Joni on kuitenkin sitä mieltä, että ennemmin saavat äidin kuin isän nimen. Tämä siis mahdollistaisi oman nimen pitämisen ja silti lasten kanssa samannimisenä olemisen. No, haluan kai kuitenkin, että koko perhe on samanniminen, olisi vain niin paljon helpompaa pitää oma nimi. Ja tykkään nykyisestä sukunimestäni! Kaksiosaista nimeä en halua, hyi miten pitkäkin se olisi! :D Joni ei myöskään halua ottaa minun sukunimeäni, ja ehkä minäkin olen siinä asiassa vielä jonkinverran vanhanaikainen, eli päätös saman- tai erinimisyydestä jää minulle.

Ehkä jään siis edelleen pohtimaan asiaa. Pääajatus on, että otan miehen sukunimen, mutta oman nimen pitäminenkin kyllä houkuttelee...

Lisää koristeita

Sain perjantaina postissa Sinellistä tilaamani hopeisen organza-rullan ja akryylimaalia hiukan isommassa ja halvemmassa purkissa kuin se, mitä aiemmin testasin. Maali löytyy täältä ja organza täältä. Tänään maalailin taas tuikkukippoja ja vaikkei tuo uusi maali olekaan ihan saman väristä kuin se ensimmäinen, on se silti hyvä. Lisäksi tällä maalilla ei tarvitse maalata kuin yksi kerros ja tuo yksi purkki riittää todennäköisesti ainakin lähes kaikkiin kippoihin. Nyt on ostettu 40 tuikkukippoa, mutta vielä tarvitaan suunnilleen saman verran lisää. Ajattelin juhlien jälkeen jakaa kippoja kaikille haluaville, koska itsellä ei välttämättä ole tarvetta 80:lle tuikkukipolle. Maali on vesiliukoista ja ainakin vielä lähtee kipoista ihan ilman minkäänlaista hinkkausta, joten apujoukot älkää huoliko, teidän ei tarvitse täyttää kotianne roosilla tuikkukipoilla. :D

Tuossa kuvassa on nyt yritetty mytätä tuota organzaa niin kuin olin ajatellut ja aika hyvinhän se onnistuikin. Todennäköisesti joka toinen tulee olemaan tuikkukippo ja joka toinen purkki mustikanvarpuja, eli tuohon kuvaan verrattuna tulee olemaan vähemmän roosaa. Koska hopea siinä tapauksessa ottaa aika lailla vallan pöytien koristelussa, täytyy menut ja ohjelmat mahdollisesti tehdä roosalle pohjalle. Toisaalta tuikkujahan voisi olla pienissä rykelmissä, vaikka kaksi tai kolmekin kippoa vierekkäin, jolloin roosaa tulisi taas lisää... Mutta niitähän kerkeää vielä miettiä. :)

Kukkia

Mulla ei ole vielä oikeastaan minkäänlaista hajua, millaisen morsiuskimpun haluan... Aikaisemmin olin aika varma, että haluan pisaran mallisen kimpun, tai muutoin "valuvan" ja jostain hieman erikoisemmista kukista kootun. Nyt olen kuitenkin ihastunut myös ihan perinteisiin pyöreisiin, ruusuista koottuun kimppuun.

Ruusupuu

Piilola

Merikukka

Kukka ja hautauspalvelu Haakana

Kukkataituri

Deco Flower

 Tulipas nyt paljon kuvia. :D Muutamassa noista olisi jopa värit kohdallaan. :) Täytyy varmaan mennä ihan liikkeeseen kyselemään ja katselemaan kuvia... :)

Sää

Tänään on ollut harmaata ja märkää, ja se sai miettimään säätä häiden aikaan. Tänä vuonna tuo elokuun 11. päivä oli melko täydellinen sään puolesta: aurinko paistoi, mutta ilma ei ollut hiostava tai liian kuuma, vaan ihanan raikas. Parina edellisenä vuotena elokuussa on kuitenkin tainnut olla vielä täysi helle, eli taitaa olla mahdotonta ennustaa, minkälainen sää hääpäivälle sattuu.

Alunperin kaavailin häitä toukokuulle, jolloin luonto olisi juuri alkanut vihertää, eikä ilmat olisi vielä liian kuumia. Itsehän tosin palelen 30 asteen helteelläkin villapaita päällä, mutta varsinkin miesvieraita ajatellen veikkaan viileämmän ilman olevan parempi. :D Myös syksy oli vaihtoehtona häiden ajankohdalle, mutta lopulta päädyimme tuohon elokuun puoliväliin, joten ei auta kuin toivoa, ettei silloin sataisi ainakaan ihan kaatamalla...

Olisiko se sitten ihan katastrofaalista, jos hääpäivänä sataisi vettä? Eipä kai. Juhlat on kuitenkin pääasiassa sisätiloissa, jonne mahtuu hyvin kaikki vieraat. Valokuvien ottaminen ulkona voisi tosin hieman hankaloitua. En välttämättä haluaisi saapua juhlapaikalle vettä valuvana. Mutta kai se hätä keinot keksii..? Jonin sanoin, turha stressata asiaa, jolle ei kuitenkaan itse voi mitään. Mutta silti: kumpa hääpäivänämme olisi hyvä sää ja aurinkokin voisi paistaa. :)

 

Kaasot (ja vähän bestmanitkin)

Tehdäänpäs nyt jonkinmoinen esittely kaasoista ja bestmaneista. Kaikkia siis pyydettiin tehtävään aika lailla ensimmäisenä kihlautumisen jälkeen ja kaikki pyydetyt suostuivat. :)

Kaasoja minulla on kolme. AM on ystäväni ammattikorkeasta, jonka ansiosta ja avulla ylipäätään jaksoin tarpoa tuon koulun alusta loppuun. Hän oli tukena elämäni vaikeina aikoina ja jaksoi kuunnella itkuisia puheluitani. Ja ottipa joskus sohvalleenkin nukkumaan. AM:n kanssa vietimme myös villiä opiskelijaelämää ja nautimme nuoruudesta. ;) Kaasot A ja N ovat ystäviäni lukiosta. Myös he ovat olleet mukana elämäni muutoksissa ja nähneet minun kasvavan suunnattomasti (ainakin omasta mielestäni) ihmisenä. Kaasojen valinta ei siis ollut vaikea, ja olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että he kaikki suostuivat. Joten kaasot, jos luette tätä, olette minulle todella tärkeitä ja arvostan panostanne meidän päivämme onnistumiseksi! <3

Bestmaneja on neljä. J, H ja O ovat sulhon ystäviä ammattikorkeasta, M taas lukiosta. Itseasiassa en heistä tämän enempää kerrokaan, sulho saa itse tulla kertomaan kun heidät parhaiten tuntee! :) Mutta myös bestmaneille kiitos, kunhan ette järjestä liian rajuja polttareita...

Kaasojen ja bestmanien pukeutumiseen en ajatellut suuremmin puuttua, sillä me emme aio maksaa heidän vaatteitaan, enkä näin ollen halua vaatia heiltäkään liikoja. Tarkoitus olisi "määrätä" joko ihan jonkin vaatteen väri, kaasoilla siis mekon ja bestmaneillä esim. kauluspaidan/solmion, tai lisätä jokin asuste tai kukka tietyn värisenä. Tämän tarkempaa visiota minulla ei vielä ole, mutta yritän olla inhimillinen tässä(kin) asiassa. :)

Vieraslista

Yhtä asiaa oltiin pyöritelty jo pitkään mielessä ennen kosintaa: ketä kutsutaan meidän häihin. Kun aihe sitten tuli ajankohtaiseksi, ei vieraslistan laatiminen ollutkaan ihan niin helppoa... Jos kaikki mahdolliset kutsuttaisiin, olisi häävieraita lähemmäs 150. Nyt karsitussa listassa on 106 henkilöä, joista 18 on lapsia. Mielessä kävi myös lapsettomat häät, jotta lukumäärää saataisiin alaspäin, mutta lopulta kuitenkin luovuttiin ajatuksesta. Kai.

Haluamme häistämme mukavat juhlat, joissa kaikilla on kivaa ja ihmiset viihtyy. Senkin takia vierasmäärää on ehkä pakko hiukan rajata, koska tarkoitus ei ole, että juhlat koostuvat pelkästä odottamisesta ja jonottamisesta. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon 106:een henkeen, joka todennäköisesti jonkun verran siitä vielä tippuu, sillä en usko kaikkien kutsuttujen pääsevän paikalle.

Ei kai tuo noin 100 henkeä ihan kamalasti ole..? Ehkä se vaatii vierailta pientä asennoitumista siihen, ettei ruokaa välttämättä saa ensimmäisenä ja kakkuakin saattaa joutua vähän jonottamaan. Eiköhän siitä hyvä tule, pyritään vaan pitämään tunnelma rennon rempseänä. :)

Vieraskirja

En ole juurikaan aikaisemmin miettinyt, millaisen vieraskirjan haluan häihimme. Ehkä olen mieleni perukoilla kuitenkin ajatellut jotain suht tavallista vieraskirjaa, jossa mahdollisesti olisi jotain kysymyksiä, joihin vieraat saisivat vastailla. Nyt olen kuitenkin törmännyt useaan hyvään vaihtoehtoon, ja ehkäpä sieltä on jo löytynyt suosikkikin. :)

Tällaiset Huojuva torni-pelin palikoihin kirjoitetut terveiset voisivat olla aika hauska muisto häistä. :)

Viestit pienissä erivärisissä kirjekuorissa olis aika söpöt!

Myös palapeli olisi kiva.

Tämänhetkinen suosikkini taitaa kuitenkin olla tällainen puu, johon vieraat voivat jättää terveisensä lehtien muodossa.

Kuvassa lehdet on tehty sormiväreillä painamalla, jolloin muistoksi jää jokaisesta vieraasta sormenjälki. Itse olen kuitenkin ajatellut soveltavani tätä ideaa niin, että lehdet ovat hieman isompia, valmiiksi leikattuja pahvinpalasia, joihin mahtuu kirjoittamaan muutakin kuin oman nimensä. "Vieraskirjasta" voisi sitten häiden jälkeen teettää taulun ja ripustaa sen kunniapaikalle kotiin. :)


Saapa nähdä, vieläkö mieli vieraskirjan(kin) suhteen ehtii muuttua monta kertaa... ;)

Kampaus

Olen mietiskellyt kahden vaihtoehdon välillä hiusten suhteen: toisaalta haluaisin jonkinmoisen nutturan, mielellään ehkä sivunutturan, mutta toisaalta myös pitkissä hiuksissa kiharat voisi olla kivat... Jotain tähän tyyliin:

Yleensä kasvatan hiuksia syksyn/talven ja sitten leikkaan lyhyeksi. Tai lyhyemmäksi, ei siltikään kovin lyhyeksi. :D Mutta nyt yritän kasvattaa ihan oikeasti. Ainakin häihin asti. Ainakin niin, että saan sellaisen kampauksen kuin haluan. Ja sitten minä haluan hiuskorun!

 

Oli vielä muitakin, mutta en saa niistä nyt kuvia tähän mitenkään järkevästi... :( Mutta siis jotakin tuollaista. :) Tuo alimmainen kuva, koruköynnös, vois olla aika kiva. Tosin niin kyllä moni muukin vaihtoehto... Tulee vaikea valinta!

Helpotuksen huokaus

Kirjoitin jo aikaisemmin tästä pienestä morsiuspukuongelmastani täällä. Päädyin sitten viikko sitten siihen, että käyn ostamassa puvun ja perjantaina suuntasinkin kahden kaasoni kanssa takaisin liikkeeseen. Puku oli kuitenkin jo myyty! Viikon mietin, voisiko joku muu puku sitten vielä kelvata ja kävin läpi eri vaihtoehtoja puvun teettämisestä kuvan perusteella tai kokonaan uuden puvun etsimisestä. Tänään päätin kuitenkin vielä yrittää, ja kysyin Morsiusateljee Katariinasta Oulusta, josko heiltä vielä löytyisi kyseistä pukua. Puvusta voin sen verran paljastaa, että se on Sis Idmanin puku, mallia en kerro ettei sulhanen rupea liian uteliaaksi! :) Katariinasta sainkin sitten aivan loistavia uutisia, nimittäin voin teettää puvun itselleni juuri oikean kokoisena, eikä hintakaan ole kuin noin 150 € enemmän kuin mitä olisin maksanut siitä ostaessani sen tarjouksesta liikkeestä. Joten nyt olen erittäin hyvillä mielin, sillä saan sen täydellisen puvun! En malta odottaa, että pääsen taas kokeilemaan pukua päälleni! :)

Unia...

Otan omasta mielestäni vielä melko rennosti nämä kaikki häähömpötykset ja suunnittelut, mutta ilmeisesti kuitenkin stressaankin jonkin verran. Toissayönä näin nimittäin painajaista, jossa vietimme häitämme, mutta sulhanen oli unohtanut tilata valokuvaajan ja bändin. Lisäksi ruokailun jälkeen kaikki vain istuivat ja ihmettelivät, eikä mitään tapahtunut. Viime yönä taas näin unta vihkimisestä. Me ollaan valittu häämarssiksemme vähän erikoisempi kappale ja arvoimme, onko sen parempi olla sisään tullessa vai pois lähtiessä. Päädyimme yksimielisesti sisääntuloon. Unessani kuitenkin jonkin tapahtuman myötä tulin siihen tulokseen, että sen pitää olla molempiin suuntiin mennessä. Muuta en unesta muista, joten en tiedä miten kävi ja olinko tyytyväinen lopputulokseen. No, toivotaan etten ihan joka yö tästä eteenpäin häihin saakka uneksi jotain häihin liittyvää, koska silloin ehkä jopa minä voin saada siitä yliannostuksen! :D

Tuikkukipot

Uskaltauduin eilen yhden kaasoni kanssa erääseen maalaustarvikeliikkeeseen etsimään lasimaalia tuikkukippoja varten. Lasimaalia ei ollut, mutta myyjä suositteli kokeilemaan akryylimaalia. En uskonut löytäväni mistään oikean väristä maalia, eli vanhaa roosaa, mutta niin vain löytyi juuri oikeanvärinen maali kun hetken etsiskelimme! Ostin vielä Tiimarista testiin spray maalia roosan värisenä vertailua varten.

Illalla sitten maalailin anopin kanssa tuikkukippoja, ensin yhteen kippoon akryylimaalilla yhden kerroksen, toiseen kaksi kerrosta ja kolmas spray maalilla. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti akryylimaalilla kahteen kertaan maalattu, joka on vähän epätasainen mutta kivasti läpikuultava ja väri näkyy paremmin kynttilänkin palaessa kuin tuossa yhteen kertaan maalatussa. :) Spray maalilla kiposta tuli mielestäni muovimukin näköinen. :D jos tuosta kuvasta jotain eroavaisuutta huomaa, niin tuo vasemman puoleinen on oma suosikkini ja oikean puoleinen se muovilta näyttävä sprayllä maalattu.